Tänään on kulunut 2 kuukautta siitä päivästä, kun Leo on vetänyt ensimmäiset hengenvetonsa.
Poika on ollut meillä nyt vajaata 2 viikkoa, jotka ovat olleet elämäni parhaat viikot - ja tätä samaa onnea on tiedossa lisää, ihanaa!
Tulin tänään takaisin vanhempieni luokse viikonlopuksi, Leo oli minua tällä kertaa vielä odottamassa - ensi viikolla tähän aikaan tulemmekin tänne yhdessä!
Tänään kuitenkin oli hauska seurata Leon reaktiota, kun se kaivattu oikea isäntähahmo tuli takaisin ympyröihin! Sisälle selvittyämme - minä hetkeä ennen Leoa, joka oli sedän kanssa käymässä ulkoilemassa tuolloin - löysin rakkaan hauvani juoksemasta onnellisena jaloissani, hypähtelevänkin hieman - ettei vaan alkaisi hyppimään ihmisiä päin kohta?
Käytin Leoa myöhemmin taas ulkoilemassa; tarpeiden toimittaminen sujui mallikelpoisesti - vielä kun kaveri oppisi ilmoittamaan, kun olisi tarvis sinne ulos päästä! No, se on tässä vaiheessa vain sitä lähestulkoon jokaisen toimen jälkeen ulos kuskaamista, sitten...
Mutta hienoa oli nähdä, että jo näinkin nuorena Leo on alkanut oivaltaa hihnassa kulkemisen salat! Sujui ihan kohtuudella, alkuhankaluuksien jälkeen. Ja mitä nyt siinä puoli välissä taivalta, lintujenruokintateline olisi kiinnostanut kovasti...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti