Taas on poika villinä..

Tänään pojalla ollut riehumapäivä... Olisi saanut olla silmät selässäkin ja mieluiten vielä käsiä ylimääräinen pari jos toinenkin! Kaiken meinasi poika syödä - linnunsiemenistä pieneen Aku Ankka figuuriin! Varsinkaan jälkimmäisestä ei varmaan olisi seurannut kuin mahanpuruja.... Mutta työnnä siihen kätesi väliin... syytä vaan itteesi kun naskalihampaat iskee kiinni lihaan! Ja kun henkäiset hetken, tässä tulos:

Näytä vaan kieltä, perkule! Onneksi riehuminen aina loppuu jossain vaiheessa. Ja sen jälkeen ei omistaja voi muuta kuin katsoa pentuaan onnellisena hymyillen ja napata kuvan!

Perjantaitouhuja

Minun tänään kotiutuessani Leo oli täydessä vauhdissa. Pyöri jaloissa ja hypähteli, koetti napata kiinni milloin mistäkin, mikä sattui viipottamaan liian lähellä lattiaa.

Isännälleen uskollisena poika istuikin - ja istuu edelleen - jalkojeni juuressa ja syöksähtää kellimään jalkojeni väliin ja leikkii farkkujeni lahkeilla, kun seisahdun hetkeksi paikoilleni. Poika on myös tosiaan oppinut kertomaan haluavansa ulos: siihen se seisahtuu eteisen oven eteen ja katsoo pyytäen. Ja jos siinä jää vielä jahkailemaan, niin voi syyttää vain itseään, kun luuttuaa kusilammikkoa lattialta.

Ja voi kun noin nuorella koiralla voikin olla noin komia ääni!!

Poika hoitopaikassa...

Leo on tällä hetkellä hoidossa vanhempieni luona...

Kuuntelen äidin kertovan kuinka miun pikku herra siellä riehuu... Toisaalta oon tyytyväinen, etten tällä viikolla joudu purtavaksi, sillä sen pikku herran puremat alkaa ja tuntumaan - ja jäljet näkymään. Mutta, kyllä mä kaipaan mun vauvelia :) ja jopa sitä näykkimistä...

Ja Leolla on kauneimmat silmät mitä tiedän - niin ihmis, kuin eläinpiiristä luettuna ;) Se kun istuu pöydän alla ja kattoo sua kun koitat syödä... kovasti saat siinä kyllä taistella, ettet helly antamaan pöydästä naposteltavaa, mikä on siis periaatteeni.

Ja kertoopa tuo kotiväki myös, että Leo on tänään pyytänyt päästä ulos! Ja joka kerta tarpeet on tehty kiltisti! Nyt voin olla ylpeä pojasta! :)

Uusi koti - taas

Saavuimme kaupunki kämppääni, Leo arkaili pihassa erästä naapuriani joka oli ulkoportaissa. Kaappasin pojan syliin ja kannoin hissiin, josta poika olikin hankalampi saada ulos - lukko täysin päällä.

Kun koiruus sitten viimein saatiin sisälle asuntoon, alkoi tutustuminen. Kuono joka paikassa ja uuden makuualustansa poika otti selvästi heti omakseen - tosin nyt on kaveri unilla keittiön oviaukossa... Ei malttanut odottaa iltapalaan asti ennen unia ;)

Matkaan!

Nyt iltapäivä on kulunut pakkaillessa, omia ja Leon tavaroida - olemme matkalla kotiin. Jännä nähdä, miten Leo reagoin tajutessaan uudessa paikassaan, että tänne olisikin jäätävä! :)

Nyt poika on varsin energisenä... Roikkuu housunlahkeissa ja juoksentelee... Antaahan mesota nyt ennen matkaa, kunhan autossa olisi kohtuu iisisti... Kohta käymme matkaan!